Hyvä, parempi, paras fiilis!

Täysinutraustavoite 5 päivää on nyt taputeltu. Kyllä sitä jo on odotettu :D Ei se helppoa ole, pakko myöntää. 

1 päivä on älyhelppo. 2 päivä on jo vaikeampi. 3 päivä oli todella vaikea. 4 päivä oli iltaa kohden vaikea, teki niin mieli syödä kotiintultua edes jotain. Kiinteän ruuan kaipuu ja se että tulisi edes jotenkin vatsa täyteen. 5 päivä nyt meni kun tiesi että sitten loppuu :D

Mutta kyllä se kiitos seisoo. Olon muuttumisen huomaa ihan muutamassa päivässä kun pahimmat turvotukset poistuu. 

Paino ei tosiaan maanantaina ollut niin paha kuin kuvittelin, se oli 82kg kun pelkäsin sen jo olevan 85kg!

Tänään paino 80kg. Eli 5 päivässä saatiin nesteet pois. Olo on täysin eri kuin viikko sitten! Nyt tavoite on pudottaa vielä 5 kiloa pois. Vaikka tässä nyt on vähän tällaista sahausta, täytyy muistaa mistä on lähdetty liikkeelle. Tässä kuvakollaasia muutoksesta matkan varrelta.

Okei, välissä on käyty hoikemmissakin lukemissa. Mutta ehkä pitäisi ajatella niin kuin joku viisas on sanonut, että "painonpudotus ei ole virtaviivaista laskua vaan välillä mennään kaksi askelta eteen ja taas yksi taakse". Takapakkeja tulee varmasti. Mutta tärkeää on yrittää saada niitä pakkeja koko ajan lyhyemmiksi tai pienemmiksi. Että repsuista tokenisi nopeammin eikä luovuttaisi missään vaiheessa niin, että antaa vaan mennä. 

Ensi viikko on tarkoitus jatkaa osanutraten. Tyyliin, välipalaksi ja iltapalaksi jotain muuta kuin pussi - hedelmä/rahka/proteiinipatukka. Ja päivälliskasviskeiton kanssa riisikakkuja. Oon niin kaivannut sen kasviskeiton kanssa niitä!! Ideana on joka tapauksessa vetää toinen kevyempi viikko tähän perään ja syödä pussit loppuun jotta ne tulee hyödynnettyä.

Nyt kilistän maljan shamppanjalla hääpäivän kunniaksi!

Nutraus vs. Ketokarppaus

Nutraukseen sujahtaminen sujuu näköjään aina vaan helpommin. Ei mitään ongelmaa. Ei oikeestaan päänsärkyä, ei mitään. 

Viimeksi heinäkuussa olin vajaan viikon ketokarppauksella kun piti saada nesteet äkkiä pois ja nyt kyllä huomaa taas eron Nutrauksen ja ketokarppauksen välillä. Lasken nämä molemmat samaan kastiin koska tavoite on sama - ketoosiin pääsy. Ja ketoosiin päästään joko syömällä alle 800kcal/vrk tai laskemalla hiilarit alle 20g/vrk. Toki toiset pääsee ketoosiin suuremmillakin hiilarimäärillä mutta tuo on Atkinsin induktiovaiheen määrä ja idioottiovarma. 

Mutta Nutraus on vaan paljon mukavampi tapa olla ketoosissa vs. ketokarppaus.

Nutratessa:

• Helppous! Ei tarviste laskea mitään, senkun syö viisi pussia.
• Ruokaa ei tarvitse ajatella eikä tehdä.
• Halpaa! 1,5 viikon "ruuat" 24e! + maidot.
• Heikotus ei niin paha, ei jatkuvaa.
• Uni maistuu.
• Ei ummetusta! Suoli toimii joka päivä.

Ketokarpatessa:

• Pitää punnata ja laskea hiilarit.
• Vaivannäkö. Pitää miettiä tosi tarkaan mitä syö, koska hiilarit tulee äkkiä täyteen.
• Liha ja juustot tulee kalliimmaksi.
• Jatkuva heikotus vaikka kuinka syö rasvaa ja proteiinia.
• Liikunnasta ei tule mitään, sydän tykyttää jo levossa.
• Unettomuus. Tavallaan väsyttää ja on voimaton olo mutta uni ei tule, unet jää 4-5h.
• Ummetus. Ei auta vaikka vetäisi 100g rasvaa päivässä.

Lauantaina sitten vaakaan katsomaan 5 päivän tulos. Lauantai on välipäivä ja juhlapäivä: menemme ravintolaan syömään eikä tästä ole yhtään morkkis! Huvin vuoksi voisi mennä heti sunnuntaiaamuna vaakaan katsomaan miten ravintolailta vaikuttaa painoon. 

Laihdutuksen lopettaminen?

Mitenhän saisin tämän aiheen herättämät ajatukset paperille. Luin tuossa äskettäin Too big to me uuden postauksen "uusi alkuja vuodesta toiseen". Ja on kyllä niin pirun totta jo tuo otsikko! Kyllähän se laittaa miettimään mikä kumma tässä hommassa mättää?

Kesäkuussa paino oli vielä hyvät 75kg ja kesä nosti sen arvatenkin. Mutta jotenkin mulla ei tuon kesäkuun jälkeen ollut edes sellaista suunnitelmaan miten kesästä selviän - tai oli. Oli ajatus käydä kovasti juoksemassa mutta se ei auttanut. Ei auta siinä vaiheessa kun on jo repsahtanut mättämään herkkuja - väsyttää niin että meinaa pystyyn nukahtaa ja mittari ulkona näyttää +24 astetta. Lähteä nyt turvoneena tuonne paahteeseen jolkottamaan. 

Liikuntaan liittyy itselläni monta ongelmaa. Ensinnäkin se, että yhä edelleen liikunta liittyy minulla laihtumiseen eli ulkonäköön. Okei, tykkään kyllä kun on hyvä kunto ja jaksaa vaikka vetästä 8km lenkin ettei tunnu missään, mutta. Pärjään hyvin myös ilman liikuntaa. Jos ruokavalio vaan on kunnossa ettei syö liikaa sokeria niin se riittää minulla hyvään oloon. En siis ole mitenkään riipuvainen liikunnasta vaikka siitä ihan hyvä olo tuleekin. Pystyn ihan vallan olemaan ilman liikuntaa. On siis tosi vaikeaa saada liikuntaa muutettua joksikin mitä tekisin riippumatta muista olosuhteista - että lähtisin ulos vaikka sataa kaatamalla, vaikka on pimeää, vaikka ei huvita ja vaikka olen juuri vetänyt monta päivää putkeen herkkuja.

Toinen ongelma on liikunnan julkisuus - eli se että pitää lähteä ulos / salille tms. ihmisten ilmoille. Jos minulla olisi kotona jokin rakkine (johon ei nyt ole varaa) saattaisin jopa liikkuakin silloin kuin nuo ylläolevat määreet - sataa kaatamalla, on pimeää, ei huvita ja vaikka olen juuri vetänyt monta päivää putkeen herkkuja - täyttyisivät. Voisi olla kotona, sisällä, lämpimässä eikä kukaan näkisi turvonnutta vatsaani ja hyllyviä poskiani. Tämän rakkineen hankkiminen on kyllä suunnitelmissa tulevaisuudessa.

Miksi sitten taas aloittaa uudestaan laihdutus ja vieläpä näillä pusseilla, eiväthän ne tuoneet pysyvää muutosta viimeksikään? No mitä sitten? En halua luovuttaakaan. Moni tekee niinkin. Lopettaa laihduttaminen? Mutta kun ei ole tyytyväinen näinkään? Tiedän, että itseni kohdalla siitä tulisi jotain itsepetosta - "joo, oon ihan tyytyväinen itseeni läskinä, en laihduta enää", joten seurauksena siitä olisi joko a) pysyn tällaisena enkä ole tyytyväinen tai b) lihon vaan lisää. En millään jaksa uskoa, että siitä seuraisi c) alkaisin mystisesti laihtua.

Yhä edelleen uskon siihen, että kannattaa ensin laihduttaa (millä keinolla vaan) siihen painoon missä on edes suht hyvä olla ja siitä lähteä harjoittelemaan painon ylläpitämistä. Lähteä siis varovasti nostamaan kaloreita ja katsoa missä vaiheessa ja millä kaloreilla paino alkaa pysymään. Jos tähän pisteeseen itsekin pääsisi niin se olisi jotain jo se! 

Nutraus vol. sata

No ei nyt ehkä vol. 100 mutta vol. 3? Alkuun yritin lähteä karistamaan lomakiloja, uskokaa tai älkää, lisäämällä syömistä ja lisäämällä liikuntaa! 

Mutta ketun vatut! Ei tuu mitään. Kyllä tää taas tartteen sen kunnon katkon. Parin viikon nutrausrääkin, niin saa nestepöhön pois ja motivaation takas! Se hiljanen hissutus (lanseeraan nyt tällasen uuden painonpudotustermin) ei vaan toimi, viime viikon yritin - arkipäivät meni hyvin ja viikonloppu hyvin huonosti. Ja siinäpä se onkin - sen takia niitä tuloksia ei tule ja motivaatio ei pysy koska viikonlopulla saa tuhottua koko viikon. Ja koska tahti on etanan luokkaa ei se motivaatio kanna viikonlopun yli. Hissutus sopii silloin kun yrittää ylläpitää painoa tai pudotella hiljalleen viimeisiä kiloja. Mutta alkuun, kun nestettä on taas se + 5kiloa, se ei riitä. 

Ja se hissutus on minullakin suunnitelmissa kyllä. Ensin pari viikkoa Nutrausta - haen tänään 10pvä:n paketin ja entisiäkin on vielä varastossa joten seuraavalle 2 viikolle on pusseja. Sitten hissuttelua 1500kcal/vrk ja 3krt/viikossa liikuntaa. 

Ihan jo leikittelin ajatuksella jos kävisi vaa'assa tänään, mutta ei pirkule se tulisi olemaan kauheaa, 85kg veikkaan? Eli kaikki varmaan tullut takas mistä silloin lähdettiin. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut ja se on niin ihanaa toisaalta nähdä se huima pudotus. Koska sitten harmittaa kun on pari viikkoa Nutrannut eikä tiedä paljonko lähtöpaino oli. 

Ja sitä painoa on kyllä pakko alkaa säännöllisesti seuraamaan sitten kun alan hissuttelemaan joten miksi en nyt vaan katsoisi totuutta silmiin? Totuuden silmiin katsominen on vähän kaksiteräinen miekka - toisaalta se voi estää sortumista tehokkaasti ja toisaalta taas lannistaa tosi pahasti. Siitä seuraa helposti sellaista negatiivista itsensä ruoskintaa - olen paska kun olen taas antanut itseni lihoa, en opi koskaan. 

Ja opinko koskaan? Miksi sahaan tässä +/- 10 kilossa? En edes enää haaveile suuremmasta pudotuksesta vaan olisin ihan tyytyväinen jos saisin painon pidettyä siellä 73-75kg:ssa. Mutta pakko tässä on edelleen yrittää. Kai se kertoo siitä ettei ne elämäntavat ole vieläkään muuttuneet. Kun sortuu jää putki helposti päälle. Mutta en tiedä miten se putki ei jäisi päälle? 

Silläkin tavalla sanotaan, että kun pudottaa painoa on ihan turha samaan aikaan kuvitellakaan vielä opettelevansa sokerin kohtuukulutusta koska laihdutuksesta johtuvan energiavajeen kanssa se ei tule onnistumaan. Vaan herkkujen kohtuukäyttöä tulisi opetella silloin kun energiansaanti on normaali - eli silloin kun ei laihduta. Tämä teoria perustuu siihen, että se herkkuhimo olisi energiavajeesta johtuvaa ja ensin täytyy korjata energiavaje jotta se ei aiheuta herkkuhimoa. 

Tuhlaajatytön paluu

Pullukka on palannut sorvin ääreen :D Tässä oli pieni kesätauko. Väsyttää niin vietävästi tottua taas näihin aikaisiin aamuihin! Ja lapsikin reagoi taas päiväkotiin palaamisesta herättämällä viime yönä kaksi kertaa äitiä huudellen. Voi ressua. Ei ole helppoa. Unta toissayönä 4,5h ja viime yönä 2h+2h+2h. Että kivat ja kiva päänsärky toista päivää jomottelee tuossa ohimolla.

Tavallaan "teoriassa" oli ihan kiva palata töihin. (Käytännössä jurppii kyllä). Siis juurikin sen takia, että tulee taas joku roti elämään. Lomalla tulee aina elettyä ihan pellossa. Niin kävi viime kesänä ja niin kävi tänä kesänä. Mutta erona oli se että viime kesänä oli kauheat odotukset että painoa pudotetaan koko kesä. Sitten tunsi itsensä ihan paskaksi kun näin ei käynyt. Nyt tiesin, että kuitenkin taas käy näin ja odotukset oli lähinnä ettei nyt ihan kaikki kilot tulisi takas. Ei siis ole sitä morkkista samalla tavalla. Vaakaan en mene, mutta vaatteista tiedän että varmaan +6kg on tullut ja paino jossain 80kg tienoilla. Sen saa sieltä kyllä äkkiä alas (nesteet) jos haluaa, mutta oon tässä nyt lähteny rauhallisesti tällä viikolla vähän "laskeutumaan" arkeen. Eilen söin vielä kakkua kun sitä oli, mutta vähemmän kuin edellisinä päivinä. Ja nyt kakkua on enää yksi pala kaapissa, taidan jättää miehelle ja tästä se arki ja herkuttomuus voi taas alkaa.

Vaikka nyt onkin vasta elokuu, joka on huippukuukausi niin syksy on aina ihanaa! Jotenkin se uusien alkujen aika! Innoissani eilen ilmoittauduin syksyn opintojaksoihin ja suunnittelen mitä missäkin vaiheessa on ja täytyy tehdä. Tulee ihana tunne että asiat etenee aikataulun mukaan ja että niissä omissa tavoitteissa pääsee eteenpäin! Miten tähän painonpudotukseen saisi saman?! Tässä on nyt nimittäin mahdollisesti tulossa kaikenlaista muuta ja painonpudotus ei ihan ehkä mahdu kuvioihin eikä ole siksi päällimmäisenä mielessä. 

Mutta arkena ja töissä käydessä on PALJON helpompi pysyä järkevissä syömisissä. Poikkeusajanjaksot on pahoja. Kuten lomat. Mutta ei se välttämättä tarvitse sitä työtä missä käydä. Itse sain silloin hoitovapaalla noudatettua ihan liiankin tiukaa ruokavaliota koska se oli "minun arki" silloin. Loin vaan ne tietyt rutiinit ja tiukat syömisajat. Se ei ollut mitään lomaa. 

Jotenkin itse ehkä ajattelen, että nyt elo-syyskuulle on tavoitteena päästä eroon lomakiloista ja siihen alkukesän kuntoon. Ja sitten pysyä siinä. Siinä olisi varmaan ihan tarpeeksi tavoitetta loppuvuodelle. 

Herää myös kysymys, mikä se sellainen laihdutusblogi sitten enää on jos ei juuri mitään tavoitetta ole? Ehkä joku yleinen höpinäblogi tai se kuuluisa painonhallintablogi :D 

Juhannuskunto

Ei nyt mennyt punnitusasiat putkeen...sori. Viime viikonlopusta jäi valitettavasti hieman putki päälle ja kyllä ei 4 päivän herkutteluja kuitata yhden päivän paastolla 
:( 

En edes viitsi laittaa painoa tuonne sivuun koska se nyt on mitä on.. jotain 75kg. Että en päässyt tavoitteeseen 73kg. 

Nyt sopii toivoa että tämä tilanne pitäisi juhannuksen herkuttelut jotenkin aisoissa ja minut lenkkipolulla joka päivä :D 

Kai sitä kuitenkin pitää olla tyytyväinen edes tähän tilanteeseen, tässä tämän aamun kunto.

Vertauksena samoissa bikineissä viime juhannus ja nyt:

Noh joh, tärkeämpää kuin muutama kilo sinne tai tänne on se miten tästä jatkaa. Juhannuksen jälkeen täytyy ottaa taas tiukempaa osanutrausta jotta tässä päästäisiin alempiin lukemiin. En halua jäädä näihin numeroihin pyörimään!

Pussia ja Pekonia

Tämä viikko on mennyt loistavasti! Tänään tulee 6 viikkoa täyteen tätä painonpudotusta ja yksi deadline päivä saavutettu!

Alkuviikko meni osanurtaten, tosin vain aamupala taisi olla pussista. Sitten keskiviikko- tämän perjantain olin Atkinsilla, hiilarit alle 20g/pvä. 

Tässä kuvakoostetta päivän ruuista. Ja rasva tirisee! :D

Minäpä se en näköjään päästä kroppaani tottumaan samanlaiseen ruokavalioon - se ei koskaan tiedä tuleeko pussia vai pekonia, hiilaria vai rasvaa! :D

Deadlinestä huolimatta en meinaakaan mennä vielä vaakaan koska tänään "naisten päivät" ilmoittivat taas olemassaolollaan joten en turhaan mene mittaamaan sitä +1kg minkä nämä teettää. Pidän teitä jännityksessä juhannukseen saakka!!